Talvikit - nimensä mukaisia

Kävin lauantaina kävelyllä Letonniemessä. Suojelualueen luontopolku oli vielä yllättävän talvinen, varsinkin tiheissä leppäpusikoissa ja aivan meren rannalla. Letonniemessä on hyvin näkyvissä Pohjanlahden maannousemarannan metsän kehitys eri vaiheineen (pajukot - lepikot - pihlajalehdot - koivikot).

Paikoin metsänpohja oli lumista jo paljas, paikoin pälvinen. Siellä täällä näkyi jo vihreää, enimmäkseen sammalia ja kuivemmissa koivikoissa riidenliekoa. Mutta syvimmän vihreitä ovat talvikkien talvehtineet lehdet. Näissä rantalehdoissa talvikit ovat pääosin isotalvikkeja (Pyrola rotundifolia) tai sitten eri sukuun kuuluvia nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda).

Isotalvikin tunnistaa kyllä lehdistäänkin. Lähinnä ne voivat täällä sekoittua pikkutalvikin lehtiin, mutta lehti on pyöreämpi, ruoti pitempi eikä ruodissa ole juuri siipipalletta. Nuokkutalvikin verson rakenne on toisenlainen ja lehdet sahareunaisia. Kuvissa (28.4.2007) isotalvikin talvehtineita lehtiä.

Linnuista sain tarkkailla lähinnä kuoveja ja pajusirkkuja, ilman kiikareita kun olin.










Oulun kasvit Piimäperältä Pilpasuolle (Väre-Ulvinen-Vilpa-Kalleinen 2005) nyt 20 euroa Oulun luontokaupan loppuunmyynnissä! Tämä teos on paikalliskasvioiden uutta sukupolvea, alansa tuleva klassikko.

Keväisiä vesoja ja silmuja

Kylmänä kevätpäivänä kävin Kalimenkylän peltojen takusissa, ja konttasin kuvaamassa viime kesänä vesatussa pajukossa. Mutta en halunnut kuvata pajunkissoja vaan pajujen väriä, keväistä ruskeaa. Pajuthan muuttavat keväällä väriään juuri ennen kukkimistaan. Tämän ovat tainneet kaikki huomata, mutta useimmat asiaa ajattelematta. Se kuuluu kevääseen. Yleisin paju on tietysti kiiltopaju, ja juuri kiiltopajua on yläkuvassa. Sen kevätversojen väri vaihtelee voimakkaasti, tumman punaisesta okranruskeaan. Yläkuvassa taitaa olla juuri näitä värejä. Tämän pajukon pajunkissat ovat enimmäkseen vasta kurkistelemassa silmujen suomun alta. taustalta näkyvä vaalea on pellonreunan sulamatonta lunta.

Mutta alakuvassa ei ole paju ollenkaan. Silmun rakenne on ihan erilainen. Nämä ovatkin Kalimenojan rannalta kaadetun tuomen kannosta kasvavia viimevuotisia vesoja, piiskamaisia niinkuin pajutkin. Oli kuvattava kun eteen sattui, viimevuotisen lehden kanssa. - Kalimenoja muuten vapautui jäistä eilen.

Routavoimaa keväisellä suolla

Kävin sunnuntaina Tyrnävällä Voitienalussuolla. Oli kevään lämpimin päivä, melkein kesäistä, ja lumet lähes täysin sulaneet. Kurjet muuttivat, peippo ja rastaat lauloivat. Mutta suo oli vielä jäässä ja kauttaaltaan kova kävellä! Niinpä pääsin nyt paikkoihin joihin en ole kesällä mennyt.

Voitienalussuo on rannikon nuoria, ohutturpeisia soita. Yläkuvassa hiekan ja turpeen sekaisen "rimmen" keskellä on jäätolpilla mättäitä. Mättäillä kasvaa valkopiirtoheinää, kihokkeja, vähän varpuja ja muutama männyn taimi. Koko kenttä on kuin mönkijällä myllätty, mutta kaikki on roudan tekoa. Kesällä rimpi on täysin tasainen, mutta nyt siinä on kaikenlaisia kohoumia, painumia ja vedensyöpymiä. Mättäitten alla näkyy selvää, puhdasta jäätä. Tämä selittää myös miksi pohja näyttää kankaan reunoilla milloin hiekalta, milloin turpeelta . Routa sekoittaa maalaadut keskenään. Se estänee myös kasvittumista. Tietääkö joku - onkohan tällaisista routimisista mitään kirjallisuutta?

Vielä routaisesta maasta nousee kuitenkin jo kukkimaan alkavia kasveja. Ensimmäisenä heräävät tupasvillan (Eriophorum vaginatum) nuoret versot. Ne jo kohottelevat läheltä katsoen oudoilta näyttäviä kalvokimppujaan, ja ovat kuin jonkin scifi-elokuvan vieraan planeetan kasveja, ulkonäöltään metallimaisia. Mutta joissakin niissä näkyy jo keltaistakin - ensimmäiset heteet ovat valmistumassa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on myös kihokin siemenkotia ja suokukan lehtiä. - Kuvat 15.4.2007.

Koivut

Viime yönä satoi uutta lunta vanhojen rippeiden päälle. Likainen maisema oli kerralla puhtaan valkoinen. Olen lomalla, ja ajelin aamulla Oulujoen suistoon - siellä oli nyt sinistä ja valkoista kevätauringon hohteessa. Kuvasin enimmäkseen näitä Suomen värejä. Tässä yksi esimerkki Merikosken rantatöyräältä, Kuusisaaresta. Kuva 11.4.2007.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Viisitoistasenttinen pikkulaukkukin tulee taas lumen alta esiin. Pääsiäisen pieni takatalvi on täyttänyt tyhjät siemenkodat lumella (kuva 7.4. 2007). Mutta joissakin "taskuissa" on vielä siemenkin odottamassa kevättä (alla). Tämä talvi oli ensimmäinen jolloin ylipäänsä huomasin, että pikkulaukkukin kuuluu talventörröttäjiin. - Yläkuvassa on käytetty Photoshopin suotimia aika reilusti, alakuvassa ei. Tausta on kummassakin vain kameran aukolla häivytettyä lunta. Tasaisen pinnan takasi uusi lumi.