Friday, June 29, 2007

Erilaisia rönsyleinikkejä



Viimeksi laitoin blogiin niittyleikin kuvia, olkoon nyt vuorossa vieläkin muuntelevampi rönsyleinikki. Maata pitkin matava rikkakasvi on melkein kaikille tuttu. Alhaalla oikeanpuoleisessa kuvassa se on jopa sopeutunut nurmikon leikkuuseen - näin keltainen on ollut Kasvitieteellisen puutarhan nurmikko tällä viikolla.

Tummat kuvat sen sijaan ovat peräisin luonnonkasvupaikalta, Nurmesojan varresta Haukiputaalta. Kyseinen paikka on luonnontilainen lehtomainen tulvakorpi. Täällä ojanvarren ruohostossa kasvaa siellä täällä pystyjä ja korkeita, puhtaanvihreitä leinikkejä, joiden rönsyt kurottelevat kauemmaksi korkealta kasvin varresta. Seuranaan sillä on näissä kuvissa lillukkaa, korpi-imarretta, peltokortetta, kieloa ja oravanmarjaa. Paikan puustoon kuuluvat kuusi, terva- ja harmaaleppä, hieskoivu, tuomi ja monet pajut.

Puutarhan leinikit kasvavat avoimella, aurinkoisella paikalla. Ojanvarren lehtokorvessa taas on pimeää; kuvaajalle jalusta on välttämätön. Jalustalta tarkentaminen on tuskallista, huonossa valossa, sääskiparven keskellä, polvillaan märkien mättäiden välissä.






Sattumoisin juuri eilen tuotiin Kasvitieteelliselle puutarhalle pallerorönsyleinikki, rönsyleinikin kerrottukukkainen muoto. Tämä yksilö oli löytynyt puutarhasta, jossa löytäjä viljeli sitä tuntematta sen alkuperää.

Pallerorönsyleinikillä on ollut monia nimiä, Flora Nordicassa se tunnetaan kauppanimellä Ranunculus repens 'Hortensis' ja variaatiosynonyymeinä hortensis, degeneratus tai pleniflorus. Ruotsiksi sen nimi on peräti prinsens knappar. Yksi on siis tykätty, toinen torjuttu.


Sunday, June 24, 2007

Niittyleinikkien kuvaamisesta



Nyt on kasvikuvaajan niittyleinikkisesonki. Jokapaikankukinta on parhaimmillaan, tien varret ovat keltaisenaan. Valkoisia koiranputkia on joukossa, ja jos mennään vähän Haukiputaan pohjoisosiin, on pientareilla näyttävästi myös metsäkurjenpolven sineä.

Metsänreunoissa ja tuoreissa metsissä kukkii nyt myös oravanmarja. Sekä oravanmarja että leinikit ovat hankalia kuvattavia, mutta joka vuosi on näitäkin yritettävä uudestaan. Kasvikuvaus on haastavaa, koska kuvaamisessa on lajikohtaisia ongelmia.

Esimerkiksi oravanmarja kuvaamisessa on vaikeaa se, että hyvin pieniä yksityiskohtia sisältävät pikku kukat ovat kauttaaltaan valkoisia. Sävyeroja ei juuri ole. Kukinto näkyy kuvissa hyvin, mutta kun katsoo tarkemmin, se on yksityiskohdatonta puuroa. Mutta leinikkeihin...

Jossain kasvikirjassa sanottiin, että leinikkien kukissa on peilipintaisia soluja. Ainakin kuvaajasta siltä tuntuu! Keltaiset pikku kukat suorastaan säteilevät auringon valoa ja yleensä puhkipalavat kuvissa. Silloin ne ovat valkoisia, yksityiskohdattomia. Hieno keltainen näkymä muuttuu sekavaksi kiilteleväksi puuroksi.

Ylivalottumiseen auttaa tietenkin pistemäinen valotuksen mittaus. Hyvä ominaisuus kasvikuvaajan kameralle, muutenkin. Mutta kun kukan saa valotettua oikein, on tausta hyvin tumma tai musta, jopa alivalottunut. RAW-tiedostoilla ja niiden muokkauksella pääsee eteenpäin. Lightroom-ohjelmalla esimerkiksi saa taustaa kyllä esiin ilman että kukan valotus muuttuu. Mutta tilannetta helpottaa kun kuvaa varjossa tai puoliaurinkoisessa, esimerkiksi kukka varjossa ja tausta auringossa. Tai päinvastoin, jolloin kukka irtoaa samalla taustastaan (tummasta).

Ylhäällä oleva niittyleinikkiniitty on kuvattu varjossa olevaa taustaa vasten. Mutta mielestäni muuten yksitoikkoisen taustan pelastaa läpinäkyvä sininen taivas. Toinen hyvä tausta keltaiselle kukalle onkin sen vastaväri, sininen. Mutta silloin on useimmiten mentävä makuulleen. Perspektiivi niityn maailmaan muuttuu ja aika kuluu kun odottelee että paikalle lentäisi vielä perhonenkin. - Samassa leinikkisessiossa kuvasin muuten osuuteni myös Valokuvatorstain Jäätelökesä-aiheeseen... Se on Kuvaannollista-blogissani.

Leinikkien kuvauksessa on myös muita ongelmia... kun kukan on saanut hollille, missä ovat lehdet!? Niittyleinikin lehdet ovat pääosin ruusukkeena tyvellä. Kuvaan on vaikea saada niin paljon syväterävyyttä, että niin lehdet kuin kukatkin säilyisivät riittävän terävinä. Lisäksi alalehtiä on hankala saada esiin muun kasvillisuuden joukosta. Taas on etsittävä sopivaa kasvia, sopivassa valossa, sopivalla taustalla, sopivassa ympäristössä. Alimmaiseen potretti-kuvaan löytyi nuori yksilö, jossa kukinnot ja lehdet ovat vielä aika lähekkäin. Taustana on tummahko varjossa oleva pajupusikko. Mutta jos haluaakin lehden pääosaan, onkin parasta kuvata alhaalta ylöspäin, jolloin kukatkin saa vielä mukaan. Vai mitä tykkäätte?




Sunday, June 17, 2007

Kiitokset luonnonkukkien päivän retkeläisille!



Tässä 9-lukuinen (terä- ja hedelehdet!) metsätähti teillekin, jotka ette korttia saaneet. Kun tämän päivän Kalevassa oli kuva 6-lukuisesta kukasta niin missähän se tavallisen seitsenlukuinen luuraa! - Kuva otettu eilen, 16.7.2007, Kalimenkylä, Haukipudas.

Ja alla on kuva Toppilan Rykärinpuistosta, jossa kerroin ryhmäläisilleni metsätähden ja oravanmarjan kovin erilaisista lisääntymisstrategioista. Ehkä lisäilen ehtiessäni sitä juttua blogiinikin.

Friday, June 15, 2007

Luonnonkukkien päivän teemana tulokkaat




... ja tulokkaitahan löytyy Toppilasta! Oulun Toppila on yksi maamme tunnetuimmista tulokaskasvipaikoista. Vaikka tulokaskasvien seuranta on tuntunut hiipuvan, oli Toppilan mantereenpuoleinen kilometriruutu Oulun kasvit -kirjan kartoituksissa koko kaupungin lajirikkain - kiitos myllytulokkaiden ja monenlaatuisten kasvupaikkojen. SOK:n myllyn, nykyisen viljan interventiovaraston, edustalta on 2000-luvun puolella kirjattu ylös yli 50 muuten erittäin satunnaista lajia. Paras paikka on kuitenkin äskettäin tuhoutunut asuntomessualueen parkkipaikkoja rakennettaessa. Mutta monenlaista ja aika merkillistäkin on Toppilassa yhä nähtävissä.

Tässä pari esimerkkiä tältä päivältä. Melko varmasti kaikki Oulun ryhmät - joita menneinä vuosina on ollut neljä - kulkevat vanhan myllyn editse, ja näin kaikki tulevat näkemään rikkakeltalemmikin (Amsinckia micrantha). Tämän karhean lemmikin pieni pistävän keltainen kukka on vain millin leveä!

Toisen kuvan ristikukkainen on litulaukka (Alliaria petiolata). Retkellämme selviää miten se on Toppilaan joutunut!

Mutta retkellämme ei esitellä vain outoja tulokkaita, vaan kuljeskelemme myös metsiköissä ja niityillä, joilta löytyvät myös ne Oulun tavalliset lajit. Joten nyt on tarjolla kaikille jotakin! Osallistu ja ole utelias, kysele!


Luonnonkukkien päivä lähestyy - nimet hukassa!

Luonnonkukkien päivän retket lähestyvät. Itse olen mukana Oulun retkellä. Retken lähtöpaikka on Toppilassa Siilotien päässä, lähtöaika sunnuntaina 17.6. klo 13.00.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla on julkaistu Luonnonkukkapäivää ja ns. pihakasviretkiä ajatellen listaus "Suomen sata yleisintä kasvia". Listalle on pujahtanut pari virhettä: rönsyapilalla tarkoitetaan valkoapilaa (Trifolium repens) ja suomataralla rantamataraa (Galium palustre). Ainakin minulle mainitut nimet ovat outoja, ennestään tuntemattomia!

Listan latinalaiset nimetkin aiheuttavat pikku ongelmia. Kasvien jatkuvasti muuttuva nimistö on riesa; tämä listaus ei noudata nyt voimassaolevaa nimistöä. Lutukassa julkaistiin "Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen" (Lutukka 21. 2005). Näistä yleisistä kasveista kurjenpolven kohdalta otettiin käyttöön uudestaan sen vanha tieteellinen nimi, Comarum palustre L.. Välillä käytössä oli Potentilla palustris (L.) Scop.. Sadan yleisimmän kasvin listalla tätä ei ole huomioitu.

Toinen nimistömuutokseen liittyvä ongelma liittyy tuoksusimakkeisiin. Mainitussa Lutukassa muutettiin aiemmat tuoksusimakkeen alalajit lajeiksi, eli nykykäsityksen mukaan meillä kasvaa kaksi erilaista tuoksusimaketta, pohjantuoksusimake (Anthoxanthum alpinum) ja eteläntuoksusimake (Anthoxanthum odoratum). Nämä nimet ovat käytössä jo laajassa Suuri Pohjolan kasvio -teoksessa ja mm. Oulun kasvit -teoksessa. Jos sadan yleisimmän kasvin listauksessa käytettäisiin nykynimistöä, tuoksusimake putoisi listalta luultavasti pois! Listaus on perustunut Luonnontieteellisen keskusmuseon Kastikka-tietokantaan, jossa nimistönmuutosta ei ole tehty. Eli sieltä ei vielä löydy ensimmäistäkään pohjantuoksusimaketta (Anthoxanthum alpinum).

Sattumalta panin tämän blogin edelliseen viestiin kuvia pohjantuoksusimakkeesta! Käykääpä tutustumassa!

Saturday, June 9, 2007

Keltaniittyperhonen ja pohjantuoksusimake



Tänään oli kaatopaikkareissun jälkeen retkikohteena tuoksuva lähiniitty, Kalimenkylän entiset pellot.

Yksi runsas laji on jo kukkinut, kevättaskuruoho. Sitä on niityillä (kymmeniä?)tuhansia. Nyt niitty on keltaisenaan voikukkia ja kevät- ja niittyleinikkejä. Märillä mailla näkyy suo-orvokkia, kuivilla ojanpenkereillä aho-orvokkia. Mutta heinistä kukkii ensimmäisenä tuoksusimakkeen pohjoinen sisar, pohjansimake (Anthoxanthum alpinum). Myös pohjantuoksusimake tuoksuu heinänteosta tutulle "niitetylle heinälle". (Retkeilykasvion Lutukassa julkaistuissa korjauksissa ja lisissä pohjantuoksusimake on muutettu tuoksusimakkeen alalajista itsenäiseksi lajiksi.)

Pohjan- ja eteläntuoksusimakkeen (Anthoxanthum odoratum) erot ovat kovin pieniä: pohjantuoksusimakkeella on pitempi vihne ja tähkyläperät ja kaleet ovat kaljuja. Anteeksi termit mutta näitä eroja ei oikein muuten voi ilmaista! Kaljut tähkyläperät ja vihneet erottuvat kyllä lähikuvasta. Eteläntuoksusimaketta ei Oulusta ole löytynyt, eikä täältä Kalimenkylästäkään.

Niittyjen ensimmäisenä kesäperhosena lenteli tänään jo useita keltaniittyperhosia (Coenonympha pamphilus). Se on näillä laajoilla niityillä oikein runsas, ja nyt myös hyvin aikainen. Sanotaan, että sen talvehtineen toukan ruokaa ovat heinät, ehkäpä siis nämä simakkeetkin. Aiemmin niityllä on näkynyt nokkosperhosia, ja muutamia harvoja lanttu- ja auroraperhosia. Poluilla ja pientareilla on lennellyt suruvaippoja, tietysti.

Kuvat on otettu 9.6.2007, iltapäivällä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta jonkun verran tuulinen. Hyttysiä paljon mutta nyt en pannut myrkkyjä - jo karaistutaan.

Monday, June 4, 2007

Mustikka kukkii Kalimenojalla




Kaksi viikonloppua on mennyt muutoissa. Lopetimme pienen kaupan pidon Oulun keskustassa, niin kuin saman aikaan neljä muutakin kauppiasta. Ihmisten askeleet käyvät nykyään marketteihin, tavarataloihin, gallerioihin. Muuttokiireiltä pääsin viikonloppuna parille pikku kuvausreissulle. Lomakoti Pihlajarannan verkkosivuille kävin kuvaamassa uuden kesäisen bannerin. Ja eilen illalla tein pikku retken kalimenojan varteen. Todetakseni että mustikka kukkii! Menossa oleva lämpöaalto on tuonut Oulun seudullekin kesän, ajallaan.

Jouduin taas laskeutumaan maan tasalle, kuten Mustikka kukkii Kalimenojalla -kuvasta näkyy. Maassa peuhaaminen ja kuvausasennon hakeminen on viime päivinä tuottanut saappaan sisälle sääreen punaisen kehän. Ovatko punkkeja vai lintukirppuja, ei ole selvinnyt.
Mustikan kukissa oli nyt pölyttäjiäkin liikkeellä, seurasin sekä kimalaisia että muutamaa ampiaista, jotka joivat mustikan pienennäköisestä kukkaruukusta.

Illalla kun laitoin kuvat koneeseen olin niin väsynyt, että nuokuin tietokoneella kuin television ääressä.

Ojanvarren muita kukkijoita olivat suo-orvokki (Viola palustris), ja ketunleipä-käenkaali (Oxalis acetosella).