The New Combination Photo Blog

Olen Leenan kanssa perustanut uuden blogin! Se jatkaa tämän blogin viimeaikaisia perinteitä. Eli aika kokeellista, tyyliteltyä, värikästä menoa. Aiheena uudessa blogissa on horsmat. Siksipä vieläkin yksi kuva, joka ei uuden blogin aivan aloitukseen mahtunut:




Kuva on taas yhdistelmäkuva. Pohjalla on ylöspäin suuntautunut panorointi, joka on yhdistetty samoilta jalansijoilta otettuun suoraan valokuvaan.

Tämä taitaa jäädä tämän blogin viimeiseksi postiksi, mutta tervetuloa kaikki vakiovieraat ja uudet ystävät uuteen blogiin!



Welcome to the new CombiPhotoBlog !


--

Sekoituksia, utuisia kuvauksia

Luhtavillaniitty merenrannalla. Yhdistetty vain kaksi kuvaa, blendattu Photomatixilla, paranneltu Photoshopissa. Terävää jäi tuulessa yhden tähkän verran - ihme sekin.

Olen lomalla ja loman jälkeen harjoitellut monenlaisia sekoituksia (blending). Etupäässä olen digi-yhdistellyt toisiinsa peräkkäisiä jalustalta otettuja kuvia, joissa on jokin tuulessa liikkuva kohde. Näissä kuvissa on luhtavillaa, kurjenmiekan lehtiä ja pihanpetunia.



Kurjenmiekan lehdet kuvasin ihan kotipihalla, oli ilta ja jo vähän hämärää. Lehdet huojuivat vain hiukan. Tähän kuvaan on koottu pikseleitä yhteensä kuudesta peräkkäisestä kuvasta,



Tästä pihapetunian kuvasta voi laskea käytetyt kuvat. Kaksi on haamuja, kolme on kuvia. Vain kukka liikkui hvyin kevyessä tuulessa; varsi pysyi paikallaan, kuten kuvasta näkyy...

PS olisi jo aika lopettaa tämä blogi! Olen lähdössä kokeellisille linjoille, yhdessä vaimoni Leenan kanssa. Tämä olisi jo saanut olla uudessa blogissa, mutta pien sen perustamme!

Kurjenpolvet - kokeiltavana

Olin viikon lomalla. Mitkä säät! Loma kului Hollolassa, jossa vehreä alkukesä oli komeimmillaan. Loma kului tietenkin - kuvatessa. Mutta olen vuosia kuvannut kasvipotretteja, dokumentaarisesti, lajikuvia. Kasvikuvan visuaalisuus, kasvikuva kuvana on kuitenkin alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Dokumentaarisuus ja visuaalisuus päämäärinä syövät toisiaan. Aina voi sanoa, ettei niin tarvitse olla, mutta vaikeaa sen välttäminen on.

Hollolassa kukki valtoimenaan kurjenpolvia. Oulussa ja Haukiputaan Kalimenkylässä on aukkoja, joissa tätä yleistä kasvia ei ole. Niinpä innostuin kokeilemaan sillä. Tässä on muutamia kuvia; nemmänkin olisi, sillä kuvia kertyi kyllä...

Kaikki nämä kuvat rakentuvat kukkien varaan. Ehkä näistä kokoelmana tulee esiin kurjenpolven kukan värien vaihtelu, dokumentaarisesti. Yllä vaihtoehto yksi, laajakulma. Laajakulma korostaa etualaa, ja käyristää linjoja. Sopii mukavasti kurjenpolven kukan muotoon, tekee siitä "nauravamman"? Kasvin muut osat on himmennetty pois.



Otin koko joukon kuvia, joissa kurjenpolvet kurkistelevat toisen kasvin lomasta, tässä kuusen alta. Lehtomaisissa avarammissa kuusikoissakin sitä siis kasvaa. Mutta otin kuvia samaan tapaan myös horsmien ja sananjalkojen alta. Kasvien lukumäärää pitää tällaisissa kuvissa rajoittaa: yleensä kuvasin vain kaksi kasvia kuva-alaan. Osin yritin himmentää edessä/yläpuolella olevaa. Kuusikuvassa terävät ja epäterävät oksat luovat kerroksellisuutta, syvyyttä. Vaikka kuva lähestyy keskeissommittelua (ns häränsilmää), siniset pilkottavat kuvat luovat yhden kolmion, kuusen oksat toisen tai oikeastaan useammankin.



Tämä herkkiskuva on näistä suosikkini. Päällä on koiranputken täysin epäterävää huntua, alla osin terävää koiranputkea ja rivi kurjenpolven kukkia. Tässä sai aukkoa haarukoida. Välineenä oli 200 mm tele plus 20 mm loitto kuten ylläkin. Tele puristaa kuvaa syvyyssuunnassa mukavasti kasaan.



Tämän kuvan nimi voisi olla "Jee - sain hyvän kuvan!". Usein visuaalisuuteen lisätään - kuvan tarina. Ymmärrän tämän niin, että kuvan elementit (eri kasvit, kasvi - tausta jne) keskustelevat keskenään. Niistä voidaan sanoa jotakin hyvinkin yksinkertaista mutta sinänsä merkittävää( X on takana, sivussa, syrjässä, alla; X on riippuvainen, alisteinen, hallitseva tms). Tarina ei tällaisessa yhteydessä tarkoita, että tarinalla olisi selkeä juoni tai alku ja loppu; se koskee enemmänkin ilmiöiden välisiä suhteita.

Tarinan lisääminen kuvaan on mahdollista myös nimeämällä se. "Jee - sain hyvän kuvan!" viittaa omiin kuvausretkiin Leenan kera. Se on ihka oma merkitys. Ehkä kuvalle saisi myös ekologisen tarinan - kumpi tässä kamppailussa on voitolla, peittokasvina oleva lillukka vai yksittäisenä yrittävä kurjenpolvi. Esteettisessä mielessä, puhtaasti formalistisesti, kuva lähestyy pistemäistä sommittelua, jossa sininen ja vihreä ovat aika harmonisessa suhteessa.

Kukin näistä kuvista ilmaissee myös jonkinlaista tunnetilaa: iloinen, herkkä, yksinäinen, humoristinen.

Värit, kompositio, elementit, tarina, tunnetilat - aika paljon hallittavaa sormen painallukseen, tai tuhanteen! Ja eihän se haittaa, jos tietää mitä kasvilajeja kuvassa on!

Sateen jälkeen

Sateen jälkeen löytyi ilta-aurinko... ja metsästin jalustan kanssa puitten välistä peltoon käyviä säteitä. Yllä tavalliset, nuoret niittynurmikat voimakkaassa vastavalossa. Alla mesimarjan eli täkäläisittäin meskun nuput kosteassa heinikossa.



Tämäntapaista valkoista koteloa näytin kerran Juhani Itämiehelle ja hän arveli sitä hämähäkinpoikasten pesäksi. Uskotaan edelleen niin! - Kaikki kuvat jälleen HDR; sateen jälkeen oli täysin tyyntä. Ei kohinaa, ja sävyt syviä.

Mikään ei onnistunut

Lähdin kuvaamaan suopursuja maisemassa. Mukana oli laajakulma ja jalusta, ei juuri muuta. Mutta meidän perän pursut eivät kukkineet vielä. Eivätkä välineet oikein innostaneet muuhun. Niinpä huomio kiintyi siihen, mitä tapahtui.

Kuvitelkoon itse kukin onko tuossa hyttynen pyllyllä vai mikä paikka se on.



Yllättäen laajakulmasta tulikin hyönteisobjektiivi, kun mittariperhonen lennähti jalustalle. Kamera oli irrotettava ja kuva otettava jalustasta. Lajia en tiedä, mittarille. Valotusmittari se ei ainakaan ollut.




Entäs sitten tämä. Kamera meni selälleen mättääseen ja lankalaukaisimella tuli kuvaksi tämä. Tupasvilloista, kasvikuva, illan paras. - Ja uskokaa tai älkää - hdr-yhdistelmäkuvia kukin, eikä yksikään jalustalta.

Impressionistisia kokeiluja

Lueskelin muutamia kasvien kuvausoppaita. Niissä oli esimerkkejä erilaisista "liikautuskuvista", joita harrastettiin jo diaaikana. kameraa liikuteltiin ja valotusta passattiin ja sitten kuvat yhdistettiin.

Ryhdyinpä siis leikkimään kameralla. Ylhäällä on HDR-tekniikalla yhdistetty kolme kuvaa. Kuva on metsän sisältä, rämekoivikosta. nyt ei ole liikutettu kameraa, vaan tuuli liikutti lehvästöjä. Kuva on vastavalokuva, se on otettu 210 mm telellä (plus kroppilisä). Puut eivät ole liikkuneet, lehvästö on. Se että puut näyttävät osin olevan samassa tasossa, johtuu tietysti telestä. Lehvästöstä on tullut "sädehtivä".

Pidän kuvan sävystä; siinä on alkukesän koivikon värit ja sininen taivas ja metsän sädehtivä kirkkaus.



Tämä kuva on yläsävyinen maisemakuva, jossa kameraa on pitkällä suljinajalla liikutettuvaakasuuntaan. Siis lisäkokeilu sille täällä aiemmin olleelle pystypanoroinnille. Pelkistetty maisema!

Samaan tapaan olen kokeillut panoroida metsän ja suon pintaa, kasvillisuusvyöhykkeitä. Se toimii! Juolukat erottuvat suopursuista, mustikat puolukoista. Mutta sama toimii myös jalustalta ottamalla sopivasti hyvin epäteräviä kuvia. Odotan alkavaa kesää - jospa esimerkiksi rantavyöhykkeen sara- ja suovillakasvustot saisi panorointuna selvästi esiin!



Sama tekniikka kuin edellä, mutta edellinen kuva oli otettu telellä, tämä laajakulmalla. Laajakulma tuo etualalla kunnon liikeblurrin. Paikka on sama kuin edellä, mutta sää, taivas ja vuorokaudenaika eri.



Sama koivikko kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta nyt varovainen pystypanorointi. Esiin tulevat lähinnä koivun rungot.

Esteettisiä pisteitä

Velipoikani antoi vihjeen sivustosta (Acquine: Aesthetic Qualität), joka laskee valokuvien esteettisiä arvoja. Tuntui huuhaalta, mutta piti kokeilla. Nyt siihen jäi koukkuun. Yritämme Leenan kanssa arvailla mitä pisteitä mistäkin kuvasta saa.

Ylläolevasta kuvasta sain viime päivien parhaat pisteet, 53 pistettä sadasta. Yleensä blogini kuvat saavat 20-30 pistettä mutta paljon on myös tähdettömiä, "rumia" kuvia. Kauan etsien löysin sentään muutaman talvisen yökuvan, joka ylsi ylitse 90 pisteen. Kukkakuvista tuntuu vaikealta saada pisteitä; maisemista se onnistui helpommin...

Veljeni kertoi myös, että oli pitänyt edellisistä kuvistani erityisesti harmaaleppäkuvasta. Kone antoi sille vain yhden tähden, 25 pistettä kun postauksen Angelica sai 49 pistettä ja männynoksakin 42 pistettä.

Viime postaukseni pohjanoteeraus oli kaksi värimaailmaa yhdistänyt kuvankäsittelykuva (9 pistettä!). Vanamokuvat olivat 30 ja 17 pisteen arvoisia.

Kone ei tietenkään sano mitään sisällöstä. Niukkasävyiset kuvat saavat vähän pisteitä, samoin kuvioltaan tasaisen tapettimaiset. Selkeys, kontrasti, värikylläisyys palkitaan. Silti en pysty yhtään ennustamaan yksittäisen kuvan kohdalla.

Ehkä kone arvottaa kuvia, jotka huomataan helposti, ehkä ne pistävät silmään, nousevat ylös massasta. Mutta tuskinpa ne ovat pitään pohdittavia, hitaasti aukeavia kuvia.

Saas nähdä kuinka pitkäkäsi aikaa tämä jää vaivaamaan.

---

Kuvan leskenlehti on Oulusta Äimärautiolta. Siirtolapuutarhan ympäristöstä niitä löytää ehkä nopeimmin. Kävin tarkistamassa yhden Toppilan vanhan paikan, mutta sieltä se oli hävinnyt. Leskenlehti leviää Oulussa lähinnä maansiirtojen mukana; kummallista kyllä ei ehkä niinkään siemenistä...

Kasvi ja tausta erikseen - kuvituskuvia

Olemme Leenan kanssa ryntyneet kokeilemaan taustan ja kasvin kuvaamista erikseen. Niinpä olen kuvaillut eri tavoin sumennettuja maisemia ja pelkän kasvin valkoista taustaa vasten, "studiossa". Valkoinen tausta helpottaa kasvin erottamista taustastaan, ainakin ellei se satu itse olemaan valkoinen. HDR auttaa tässäkin.

Toisaalta samalla meille jää syvätty kasvi, jota voi käyttää moniin eri kuvitustarkoituksiin. Kasvi voidaan kuvata joko "botanistisesti" - keskeisten piirteiden mukaan - tai esteettisesti, sen erikoisen kauniita muotoja seuraillen.

Kuvat ovat täysin kokeilujen asteella. Yllä on niitty ja sen kasvi, kevättaskuruoho. Heti lumien sulamisen jälkeen kevättaskuruoho aloittaa kukintansa vielä muuten täysin kuivalla niityllä. Mutta silmiinpistävähän se ei ole ellei sitä kuvaa läheltä.



Vanamon varren takana on vain sumeaa metsänpohjaa. Alakuvassa palanen vanamon vartta, lehtipari. Sekin on kamerai täyskokoinen kuva, josta voin tarjoilla niin hdr:n kuin superresoluutionkin. Nämä vanamonlehdet saisi tulostettua siis vaikka messulakanaksi!

Vanamon talvehtineet lehdet eivät muuten ole aivan kesävihreät. Vihreääkin niistä löytää, mutta pääasiassa ne ovat punertavia - himmeän oransseja. Vanamon varsi taas on tummanpunainen ja heikosti karvainen.

Liki kaikki tuntevat vanamon. Kukkivana. Kuinka moni tunnistanee sen lehden? Kuinka moni taas pystyisi piirtämään sen, muistaisi lehdenreunan yksittäisen pykälän?

Kevätvaloa: Alnus - Angelica - Pinus

Kokeilin kuvata kovassa keskipäivän kevätvalossa. Ehkä nuo kiilloista syntyvien heijastumien käytössä pitäisi olla varovainen; nyt yritin kuitenkin olla ylitsevuotavainen. Yläkuva harmaaleppäpusikon taustala on Kalimenojan pieni niva. Pallurat ovat kosken kuohuja. Kuvatessa odotin, että ylimmät harmaalepän kävyt sattuisivat auringon valoon ja erottuisivat rungosta.





Yritin suurella aukolla saada karhunputken ensilehden teräväksi ja maanruskeanharmaat lehdet epäteräviksi. Tähän tasoon linssini riitti, etäisyyttä lehdistä maahan oli vain muutama sentti. Siivosin maan myös kaikista kuivista heinistä, sillä epäterävinä niistä tulee kuvaa halkovia kirkkaita valtaväyliä; totaalisesti pilaavat kuvan. Lopuksi tietokoneella saturoin, vinjetoin.


Tavallisessa ympäristössä täytyy pysyä tavallisissa aiheissa. Ehkä hdr-tekniikka tuo kuviin kuitenkin vähän loistoa, ainakin kohinattomuutta ja kokoa. Alla männyn käpy.

Uusi linssi...oksia pihalla...

On taas levättävä, lääkärin määräyksestä. Mutta päivällä pihalle ajoi auto, joka toi viikko sitten Saksasta tilaamani objektiivin. Kyseessä on vanha, kulttimaineessa oleva Minolta linssi, 70-210 mm, f4, lempinimeltään Beercan. Raskas se on, rautaa. Ja pehmeästi liikkuva, linssit lasia, ei mikään muovi.

Olihan sitä pihalla kokeiltava niihin vähiin kevään merkkeihin mitä täältä löytää. Tai ylivuotinenhan tuo pihlajan marjakoura on. On siinä yksi silmu, vielä silkkinen. Kuvan laitoin esiin, koska linssin himmennystä (bokeh) sanotaan pehmeäksi. Ja mielyttävähän se näyttää olevan! Hauska vanha linssi! Hyvä kasvikuvaukseen, koska juuri taustojen himmennys on se, jolla kasvikuvaan luodaan syvyys ja samalla olennainen osa komposititiota.




Samaa pehmeää hämyä on killtotuhkapensaan silmukuvassa. Silmukuva on lisäksi hdr-kokeilu. Alla on ensimmäinen vihreä mitä meidän koivuista saa irti. Mutta kevät on juuri puhkeamaisilaan, kiitos sateiden.

Kevättulvaa väreissä

Vaikka käytän monivalotustekniikkaa (HighDynamicRange)pääasiassa realistisesti pyrkien tavanomaisempaan kuvaan, välillä en osaa olla innostumatta nimen omaan Photomatix-ohjelmalla tehtyjen säätöjen herkullisuudesta. Osaan nauttia tästä tavallisesti harmaanruskeaksi käsitetyn maiseman värikylläisyydestä. Ne värit ovat siellä!





Oli vapunpäivän jälkeinen lauantai. Ilma lämpeni äkkiä, mittari näytti välillä yli 20 astetta varjossa. Lähdin läheiselle tulvapurolle kuvailemaan. Oli tyyntä. Mäntyjen latvat napsuivat kun kuivuvat kävyt aukoivat suomujaan. Jalkojen alla oli jäinen maa, jäiset mättäät, ja tulvivan vedenkin alla jää.

Edellisen kerran kuvailin täällä marraskuussa. Tosi hämärässä. Marraskuun kuviakin löytyy blogista, tunnisteella Nurmesoja.

Nurmesojan pieni tulvametsä tuottaa paljon lahopuuta, ja lahopuille kääpiä. Pökkelössä kasvaa taulakääpää.

Sama koski, eri aika

Yllä: Lehtikankaankoski joulukuussa 2008

Viimeinen posti tähän blogiin oli näköjään marraskuulla. Blogi on ollut talviunilla, mutta minä en ihan tyystin. Tällä paikalla olen pyrkinyt käymään joka kuukausi, mutta joku on jäänyt väliin. Jatketaan siitä mihin jäätiin ja korjataan rästejä.



Yllä: Lehtikankaankoski helmikuussa 2009

Helmikuussa koskella oli saukon jäljet! Ajattelin ensin että ihminenhän tästä on kulkenut, kun syvässä hangessa seurasimme jälkiuraa koskelle. No, se ihminen olisi pulahtanut lopuksi koskeen, vieläpä noussut ja pulahtanut monta kertaa.



Yllä: Lehtikankaankoski huhtikuussa 2009

Sulaa ei ole juuri tullut lisää, mutta valossa on jo sitä jotain.

Marraskuun kosken näet, kun klikkaat alta Kalimenoja-tunnistetta. Marraskuu oli minulle henkiin heräämisen aikaa... silloin törmäsin myös HDR:ään. Kaikki nämä kuvat on otettu montaa valotusta käyttäen. Mutta eivät ne ihan viimeisteltyjä ole.