Wednesday, April 23, 2008

Itämeren kotoperäiset - onko niitä?

Jari Särkkä Raahesta oli huomannut, että Itämeri-portaalissa väitetään, ettei Itämeren piirissä ole ainuttakaan kotoperäistä lajia. Merentutkimuslaitoksen juttu alkaa näin räväkästi:

"Mitä sellaisia eliöitä Itämeressä on, joita ei ole muualla?
Ei mitään. Itämeressä ei tavata ainuttakaan kotoperäistä eli edeemistä kasvi- tai eläinlajia." Linkki juttuun:

http://www.fimr.fi/fi/ajankohtaista/kysymykset/fi_FI/kotoperainen/




Yllä on yksi Itämeren kotoperäisistä kasveista, perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica). Kuvassa se on oikeaa kokoaan suurempana. Perämeremsilmäruoho on "pienisilmäinen" eli kukkakin on pieni, 2,5-3,5 milliä. Vertailun vuoksi yleisen ketosilmäruohon kukka on 7-10 mm eli 2-3 kertaa suurempi.- Kuva on Oulun kaupungin alueelta, Kempeleenlahden rantaruovikon aukosta, Raatimiehenniityltä. Kuva on otettu elokuussa 2003.

Kasvitieteilijät tuntevat useita Itämeren kotoperäistä kasveja. Juuri Itämeri taitaa Skandinaviassa synnyttää endeemisille otollisia oloja.Päätin kerrata, miten Pohjoismaiden nykyinen kasviraamattu Flora Nordica asian esittää.

Kirjassa kuvataan Baltian merenrannoilta ("Baltic shores") moninainen määrä lajiutumisen eri vaiheissa oleva lajeja. Itämeri on nuori ja suolapitoisuudeltaan matala. Maannouseman ja murtoveden takia ympäristö on haasteellinen, poikkeava. Näihin oloihin sopeutuneita tai sopeutuvia endeemisiä kasveja kirjassa on lueteltu yhteensä 30 taksonia (s. 151-152).

Teos jakaa nämä endeemiset taksonit neljään ryhmään.


1) Maannousema-alueen piirissä rannoilla kasvavia pioneerilajit: 14 endeemistä taksonia.

2) Paitsi Itämeren myös myös jäämeren rannikolla (Norja, Venäjä) esiintyviä endeemisiä taksoneita on 3.

3) Baltian eteläosien rannikolla on 8 taksonia, jotka eivät ole maannousualueella.

4) Sekä Baltian eteläosien rannikolla että eteläisen Skandinavian länsirannikolla tavataan 5 taksonia.

15 näistä 30:stä on muunnoksia (varieties), ja 10 alalajeja. Viittä pidetään lajeina. Ne ovat perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica), suolasara (Carex halophila), upossarpio (Alisma wahlenbergii), pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) ja meritatar (Polygonum oxyspermum).

Näistä suolasaran Carex halophilan asema kotoperäisenä on muuttumassa. Suolasaran esiintymisalue on Oulun seudulla ja sen tuntumassa. Sen kuvasi aikoinaan Fredrik Nylander Kuolasta ja Oulun seudulta kuvatusta materiaalista. Nyt tieteellisessä Ann.Bot.fennici Vol 49 -lehdessä Henry Väre on tullut tulokseen - muiden tutkijoiden ohella - että suolasaralle kuuluu tieteelliseksi nimeksi Carex recta Boot. Carex rectan levinneisyysalue ulottuu aina Pohjois-Amerikkaan.

Suolasara on risteymäperäinen laji, stabiili hybridi, ehkä useassa paikassa syntynyt. Usein endeemiset taksonit ovatkin syntyneet risteytymällä. Flora Nordican mukaan ei-risteymäperäisiä endeemejä taksoneita (lajitasolla) on Pohjolassa todella vähän eli kaksi: perämerensilmäruoho(Euphrasia bottnica), ja ruijansorsimo (Puccinellia finmarchica), mutta näistäkin siis toinen Baltian rannikon piiristä!

Monday, April 14, 2008

Talviuni ohi - kuvaamaan uusi tavoittein





Blogi on ollut talvilevossa, ei aiheiden eikä kuvien puutteiden takia, eikä edes postittajan talviunen takia, vaan nykyihmiselle niin tärkeiden töiden takia. Monenmoista projektia on kertyi talvelle, mm. digiperuskurssin pito Iin kansalaisopistossa. Opettaminen oli pitkästä aikaa mukavaa, mutta kurssin oppimateriaalien teko työlästä, joskin myös palkitsevaa. Kahlasin myös liki 500-sivuisen e-kirjan omasta kamerastani ja sen ominaisuuksista. Kirjan kirjoittaja väitti, että aloittelijan kuvat paranevat nopeimmin ei niinkään opettamalla kameran tekniikkaa vaan kuvan sommittelua. Kun myös oppilaat kiinnostuivat siitä, käytimme aiheeseen muutaman tunnin ja palasimme siihen tavan takaa.

Löysin kurssia valmistellessani netistä aarreaitan eli laajan artikkelikokoelman aiheesta (valo)kuvan kompositio. Olen kasvikuvieni kanssa ollut hiukan hukassa tai vailla tavoitteita, koska kasvikuva niin usein on "vain" dokumentti, parhaimmillaankin potretti. Yleensä ottaen kasvikuvaajan kuvassa on kasvi, joka esittää vain itseään, pahimmillaan juuri kuvan keskipisteessä, In The Bull´s Eye eli Häränsilmässä. Häränsilmä on se kuvan keskipiste, johon ei pitäisi laittaa kuvan tärkeintä aihetta, pointtia. Katse kohdistuu ensiksi siihen, ja toiseksi siihen, ja kolmanneksi, ja väsyy, ja häipyy.

Komposition kautta joutuu kysymään mitä kuva-alalla oikeastaan on. Tämä on tietenkin se kuvan peruskysymys. Ja miksi? Missä suhteissa? Mikä painottuu? Miten kertomus syntyy? Tällaisten ajatusten merkeissä kasviblogi herää...

Ylläolevan pietaryrttikuvan kävin kuvaamassa takapihalla nämä ajatukset mielessäni. Valitsin yhden kukinnon, ja siitä lumisen kukan, lähtökohdaksi. Teräväksi kohdaksi. (Että syväterävyyttä sai yhtään, piti ISO eli herkkyys nostaa aina 2000:een.)

Talvesta sai kertoa yksi jäähile. Kukat ovat reippaasti auki, tämä on kukan viimeinen vaihe. Pihalta löytyisi vielä myös siemenellisiä, supussa olevia, mutta se on toinen tarina. Tämä kertoo talvesta, ja tulevasta kesästä melko lämpimin, murretuin värein.

---

Rinnakkaisblogini, puistoblogini, on "pysynyt hengissä" talven yli, koska olen puistokasvillisuuden parissa muutenkin työskennellyt. Olen vienyt tietokantaan puistojen kasvillisuustietoja, mm. Henry Väreen puisto-oppaan karttojen vanhat havainnot. Taustalla on alkusyksystä ilmestyvä Oulun kaupungin omaan käyttöönsä tilaama juhla- ja lahjakirja Oulun keskustan puistoista. Kirja tulee painottumaan puistojen kautta Oulun historiaan, mutta kasvillisuudellakinkin on siinä pieni osa. Yritän puistouolelta ehtiä myös tähän blogiin.