Harjoituksia marraskuisella Kalimenojalla III

Kuvan luonnontilainen puro tai noro on eilen tänne postaamieni valokuvien lähimaastosta, Kalimenojan Lehtikankaankaankosken yläpuolelta. Puro on nimeltään Alahaudanoja. Kuva on edelleen HDR, mutta oikeastaan haluaisin siirtyä marrasharjoitusteni toiseen vaiheeseen:

Uhanalaisten luontotyyppien luokitteluun

Eli viime keväänä ilmestyi iso opus nimeltä "Suomen luontotyyppien uhanalaisuus". Siinä on uhanalaisuusasioita luokiteltu Suomessa ensi kertaa luontotyyppien tasolla. Aiemmat tarkastelut ovat olleet lajikohtaisia. Samalla teos tulee sisältäneeksi alustavan luokittelun koko Suomen luontotyypeistä. Mahtavat tavoitteet!

Olen vuosia sitten suoritanut luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon, ja sen jälkeen joka kesä tehnyt muutamia pienehköjä luontoinventointeja. Tänä kesänä oli harjoiteltava tuon uuden luontotyyppien uhanalaisluokituksen käyttöä. Siksipä kuvatessakin oli aina mielessä... mikähän tyyppi tuokin ...

Aikaisemmat - mutta yhä tärkeät - tarkastelukulmat luontotyyppeihin liittyvät direktiiviluontotyyppeihin (Natura 2000), metsälain erityisen arvokkaisiin luontoympäristöihin ja luonnonsuojelulain tarkoittamiin suojeltaviin luontotyyppeihin (kuten tervaleppäkorvet tai luonnontilaiset hiekkarannat). Tämä uusi opus rinnastaa omat luontotyyppinsä myös näihin hallinnollisiin luokitteluihin ja kokoaa näin myös kaikkia yhteen. Käytännöllistä - niin siis käytännöllistä, koska nykyajan inventoinnit ovatkin usein viittauksia eri lakeihin! Ja kieli niistä määräytyvää, määrämuotoista ja hallinnollista. - Ai niin, ja Vesilaki puuttui listasta vielä.

Entä Alahaudanoja näissä kuvissa? Mitä kuvat kertovat? Ensinnäkin kyseessä on metsälain erityisen tärkeä luontoympäristö, pienialainen, luonnontilainen puro tai noro. Uudessa uhanalaistyypittelyssä tämä taitaa mennä luokkaan "havumetsävyöhykkeen turvemaiden purot" sillä kartan perusteella se näyttää kuljettavan enimmäkseen läheisten suomaiden ruskeita vesiä. Luontotyypin uhanalaisluokka on Pohjois-Suomessa silmälläpidettävä (NT), ei siis varsinaisesti uhanalainen. Perusteena on, että Pohjois-Suomessakin luonnontilaisten purojen määrä on vähentynyt yli 50 %. Täältä Kalimenkylästäkin luonnontilaisia puronpätkiä saa hakemalla hakea, ja siksi tällainen paikka herättää kuvausvaistot. Kuten pari postausta sitten kuvissa ollut luhtainen Nurmesojan pätkä.



Puro ympäristöineen on kasvupaikka. Mutta sillä on myös kasvillisuutensa perusteella jokin tyypitys. Puronvarsi kuuluu korpiin, tuoreen kangasmetsän soistumiin, tarkemmin ehkä varpuisiin kangaskorpiin. Hiukan tällä pienellä alueella on myös vaatimattoman ruohokangaskorven piirteitä: metsäkerrossammalten ja korpikarhunsammalten joukossa on vähän ketunleipää (alakuvassa) ja ojantörmällä ruskeana roikkuvaa korpi-imarretta (yläkuvassa).

Kangaskorvet eivät kokonaisuutena ole Pohjois-Suomessa uhanalaisia - ne siis voivat riittävän hyvin - mutta ruohokangaskorvet olisivat lähes uhanalaisia eli silmälläpidettäviä (NT).

Direktiivitasolla näille löytyisi vain yleisluokka "luonnonmetsät"!

Tämän paikan uhanalaisstatus ei siis nouse kovin korkeaksi. Metsälain ansiosta se kuitenkin saanee - toivottavasti - jäädä ennalleen, luonnontilaan. Metsälaki sanoo virallisesti, että metsänhoitotoimet täytyy tehdä "elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla". Eli ehdoton suojelukielto se ei ole. Mikään automaatti metsäalaki ei myöskään ole; yksityismailla rajauksista vastaa Metsäkeskus. Inventoijan 'kuuluukin' raportissaan sanoa, että kyseessä on mahdollinen metsälakikohde.

Tällaisia ovat siis nykyajan luontoinventoijan työkalut - lakeja, luokitteluja, tyypittelyjä, omaa hallinnoliista terminologiaa, ei pelkästään hauskaa havainnoitavaa.



Lähikuvassa kerrossammalta, korpikarhunsammalta, mustikkaa, puolukkaa, haavan ja hieskoivun lehti, kuusen risu. Siinäpä tärkeimmät. Rahkasammalet puuttuvat kuvasta, mutta erottuvat hyvin yläkuvan miljöössä.

Myös lähikuvat on kuvattu kokeeksi HDR-tekniikalla. Olisipa aika hauskaa ja opettavaista ruveta kuvaamaan luontotyyppejä... Tuntuu että tämä tekniikka sopii hämäriin havumetsiin, pusikoihin ja kovaan keskipäivän auringonvaloon. Inventoitaessa olisi pystyttävä kuvaamaan myös huonossa valossa tai oikeastaan missä tahansa valossa. Siinäkö olisi tulevien vuosien kuvaussuunta??

Harjoituksia marraskuisella Kalimenojalla II

Hämäräharjoitukset jatkuvat, nyt Kalimenojan Lehtikankaankoskella (linkki Kansalaisen Karttapaikkaan). Tekniikka ja tavoite on pääpiirteissään sama kuin edellisissä posteissa. Paikka on uusi.

Nyt kuvissa on kuitenkin koski ja liike. Veden pehmeys syntyy hitaista suljinajoista ja useiden kuvien yhdistelystä. Värien säätö on omalla vastuuulla ja eri kuvissa vähän erilainen. Aukko on koko ajan sama (näissä f/10) ja suljinaika vaihtelee. Veden toistumiseen voi tässä tapauksessa vaikuttaa vain herkkyyden säädöillä (ISO-arvot). Pieni herkkyys (esim. ISO 200) - pitkä suljinaika ja huntumainen vesi; korkea herkkyys (ISO 1600) - lyhyt suljinaika ja realistisempi vesi. Toimii myös HDR-kuvissa.

Kalimenojan rannat ovat täällä melko korkeatörmäiset ja luonnontilaiset. Törmillä on komeita mäntyjä ja kuusia. Mutta monessa paikassa hakkuut ulottuvat törmän reunaan - niitä näkyy kartallakin (linkki ylhäällä).



Pienet purot ja niiden lähiympäristöt ovat Metsälain tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Niillä on sitä kautta tiettyä suojaa. Mutta Kalimenoja on joki. Lain mukaan joki on virtavesi jossa voi soutaa. Kalimenojassa voisi. Jokien rantoja ei suoraan suojele mikään, tietääkseni vain "hyvä metsäntoitotapa". Nyt hakkuut ulottuvat ihan joen iholle.

Marraskuun harjoituksia Kalimenojalla I

Laitan blogiin vähitellen sarjan harjoituksia. Harjoitukset on tehty kotipaikkani Kalimenkylän lähiympäristöissä, niissä harvoissa lähes luonnontilaisissa paikoissa, joita tältä seudulta tunnen. Kuvat ovat Oulun kaupungin rajan tuntumasta, mutta Haukiputaan puolelta. Harjoitusten aiheena on maisemakuvaus marraskuun hämärissä metsissä. Valoa on tosi vähän, apuna on aina ollut jalusta.

Sarjan kaikki kuvat on yhdistelty eri tavoin valotetuista otoksista Photomatix- ja Photoshop -ohjelmilla. Lisäksi ne ovat usein panoraamoja. Esimerkki yllä - panoraama, joka on yhdistetty neljästä kuvasta, jotka kukin on tehty viidestä eri tavoin valotetusta kuvasta (5x0,7 EV). Siis kuvan pikselit on koottu kahdestakymmenestä eri otoksesta!

Miksi näin? Pyrin vaikeissa olosuhteissa kuvaan, jossa olisi kaikissa varjoissakin yksityiskohtia. Lisäksi yritän löytää harmauteen kätkeytyvät värit liioittelematta niitä.

Nämä kaksi kuvaa ovat Nurmesojalta läheltä Navettakankaan tietä. Kalimenojaan laskeva pieni Nurmesoja on melkein kauttaaltaan kaivettu ränniksi, mutta tänne on jäänyt pätkä luhtaista veden vaivaamaa metsää, ruoho- ja heinäkorpea. Mielestäni selvä metsälakikohde! Puron varrella kasvaa myös Oulun seudulla harvinaista tervaleppää.



Tässä kuvassa taitaa kuitenkin olla harmaaleppää ja sillä punaruskeaa lepänkääpää. Lepänkäävät suorastaan hehkuvat rungolla, samoin sammalet puitten tyvillä. Tällaiseen en ole tottunut omissa aiemmissa syysharmaissa kuvissani. Tietokoneella värit näyttivät välillä epätodelliselta, ylityöstetyiltä. Piti palata paikan päälle ja todeta, että hämärässäkin metsässä sammal hohtaa vihreänä. Ja lakastuneet, märät lehdet ovat todellisuudessakin sinoopereja. - Alle vielä yksi panoraama marraskuiselta, lunta odottelevalta Nurmesojalta. KLIKKAA KUVIA SUUREMMIKSI - olen tallettanut ne nähtäväksi vähän tavallista suurempina, varsinkin alemman.