Kurjenpolvet - kokeiltavana

Olin viikon lomalla. Mitkä säät! Loma kului Hollolassa, jossa vehreä alkukesä oli komeimmillaan. Loma kului tietenkin - kuvatessa. Mutta olen vuosia kuvannut kasvipotretteja, dokumentaarisesti, lajikuvia. Kasvikuvan visuaalisuus, kasvikuva kuvana on kuitenkin alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Dokumentaarisuus ja visuaalisuus päämäärinä syövät toisiaan. Aina voi sanoa, ettei niin tarvitse olla, mutta vaikeaa sen välttäminen on.

Hollolassa kukki valtoimenaan kurjenpolvia. Oulussa ja Haukiputaan Kalimenkylässä on aukkoja, joissa tätä yleistä kasvia ei ole. Niinpä innostuin kokeilemaan sillä. Tässä on muutamia kuvia; nemmänkin olisi, sillä kuvia kertyi kyllä...

Kaikki nämä kuvat rakentuvat kukkien varaan. Ehkä näistä kokoelmana tulee esiin kurjenpolven kukan värien vaihtelu, dokumentaarisesti. Yllä vaihtoehto yksi, laajakulma. Laajakulma korostaa etualaa, ja käyristää linjoja. Sopii mukavasti kurjenpolven kukan muotoon, tekee siitä "nauravamman"? Kasvin muut osat on himmennetty pois.



Otin koko joukon kuvia, joissa kurjenpolvet kurkistelevat toisen kasvin lomasta, tässä kuusen alta. Lehtomaisissa avarammissa kuusikoissakin sitä siis kasvaa. Mutta otin kuvia samaan tapaan myös horsmien ja sananjalkojen alta. Kasvien lukumäärää pitää tällaisissa kuvissa rajoittaa: yleensä kuvasin vain kaksi kasvia kuva-alaan. Osin yritin himmentää edessä/yläpuolella olevaa. Kuusikuvassa terävät ja epäterävät oksat luovat kerroksellisuutta, syvyyttä. Vaikka kuva lähestyy keskeissommittelua (ns häränsilmää), siniset pilkottavat kuvat luovat yhden kolmion, kuusen oksat toisen tai oikeastaan useammankin.



Tämä herkkiskuva on näistä suosikkini. Päällä on koiranputken täysin epäterävää huntua, alla osin terävää koiranputkea ja rivi kurjenpolven kukkia. Tässä sai aukkoa haarukoida. Välineenä oli 200 mm tele plus 20 mm loitto kuten ylläkin. Tele puristaa kuvaa syvyyssuunnassa mukavasti kasaan.



Tämän kuvan nimi voisi olla "Jee - sain hyvän kuvan!". Usein visuaalisuuteen lisätään - kuvan tarina. Ymmärrän tämän niin, että kuvan elementit (eri kasvit, kasvi - tausta jne) keskustelevat keskenään. Niistä voidaan sanoa jotakin hyvinkin yksinkertaista mutta sinänsä merkittävää( X on takana, sivussa, syrjässä, alla; X on riippuvainen, alisteinen, hallitseva tms). Tarina ei tällaisessa yhteydessä tarkoita, että tarinalla olisi selkeä juoni tai alku ja loppu; se koskee enemmänkin ilmiöiden välisiä suhteita.

Tarinan lisääminen kuvaan on mahdollista myös nimeämällä se. "Jee - sain hyvän kuvan!" viittaa omiin kuvausretkiin Leenan kera. Se on ihka oma merkitys. Ehkä kuvalle saisi myös ekologisen tarinan - kumpi tässä kamppailussa on voitolla, peittokasvina oleva lillukka vai yksittäisenä yrittävä kurjenpolvi. Esteettisessä mielessä, puhtaasti formalistisesti, kuva lähestyy pistemäistä sommittelua, jossa sininen ja vihreä ovat aika harmonisessa suhteessa.

Kukin näistä kuvista ilmaissee myös jonkinlaista tunnetilaa: iloinen, herkkä, yksinäinen, humoristinen.

Värit, kompositio, elementit, tarina, tunnetilat - aika paljon hallittavaa sormen painallukseen, tai tuhanteen! Ja eihän se haittaa, jos tietää mitä kasvilajeja kuvassa on!