Sunday, May 31, 2009

Impressionistisia kokeiluja



Lueskelin muutamia kasvien kuvausoppaita. Niissä oli esimerkkejä erilaisista "liikautuskuvista", joita harrastettiin jo diaaikana. kameraa liikuteltiin ja valotusta passattiin ja sitten kuvat yhdistettiin.

Ryhdyinpä siis leikkimään kameralla. Ylhäällä on HDR-tekniikalla yhdistetty kolme kuvaa. Kuva on metsän sisältä, rämekoivikosta. nyt ei ole liikutettu kameraa, vaan tuuli liikutti lehvästöjä. Kuva on vastavalokuva, se on otettu 210 mm telellä (plus kroppilisä). Puut eivät ole liikkuneet, lehvästö on. Se että puut näyttävät osin olevan samassa tasossa, johtuu tietysti telestä. Lehvästöstä on tullut "sädehtivä".

Pidän kuvan sävystä; siinä on alkukesän koivikon värit ja sininen taivas ja metsän sädehtivä kirkkaus.



Tämä kuva on yläsävyinen maisemakuva, jossa kameraa on pitkällä suljinajalla liikutettuvaakasuuntaan. Siis lisäkokeilu sille täällä aiemmin olleelle pystypanoroinnille. Pelkistetty maisema!

Samaan tapaan olen kokeillut panoroida metsän ja suon pintaa, kasvillisuusvyöhykkeitä. Se toimii! Juolukat erottuvat suopursuista, mustikat puolukoista. Mutta sama toimii myös jalustalta ottamalla sopivasti hyvin epäteräviä kuvia. Odotan alkavaa kesää - jospa esimerkiksi rantavyöhykkeen sara- ja suovillakasvustot saisi panorointuna selvästi esiin!



Sama tekniikka kuin edellä, mutta edellinen kuva oli otettu telellä, tämä laajakulmalla. Laajakulma tuo etualalla kunnon liikeblurrin. Paikka on sama kuin edellä, mutta sää, taivas ja vuorokaudenaika eri.



Sama koivikko kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta nyt varovainen pystypanorointi. Esiin tulevat lähinnä koivun rungot.

Tuesday, May 19, 2009

Esteettisiä pisteitä



Velipoikani antoi vihjeen sivustosta (Acquine: Aesthetic Qualität), joka laskee valokuvien esteettisiä arvoja. Tuntui huuhaalta, mutta piti kokeilla. Nyt siihen jäi koukkuun. Yritämme Leenan kanssa arvailla mitä pisteitä mistäkin kuvasta saa.

Ylläolevasta kuvasta sain viime päivien parhaat pisteet, 53 pistettä sadasta. Yleensä blogini kuvat saavat 20-30 pistettä mutta paljon on myös tähdettömiä, "rumia" kuvia. Kauan etsien löysin sentään muutaman talvisen yökuvan, joka ylsi ylitse 90 pisteen. Kukkakuvista tuntuu vaikealta saada pisteitä; maisemista se onnistui helpommin...

Veljeni kertoi myös, että oli pitänyt edellisistä kuvistani erityisesti harmaaleppäkuvasta. Kone antoi sille vain yhden tähden, 25 pistettä kun postauksen Angelica sai 49 pistettä ja männynoksakin 42 pistettä.

Viime postaukseni pohjanoteeraus oli kaksi värimaailmaa yhdistänyt kuvankäsittelykuva (9 pistettä!). Vanamokuvat olivat 30 ja 17 pisteen arvoisia.

Kone ei tietenkään sano mitään sisällöstä. Niukkasävyiset kuvat saavat vähän pisteitä, samoin kuvioltaan tasaisen tapettimaiset. Selkeys, kontrasti, värikylläisyys palkitaan. Silti en pysty yhtään ennustamaan yksittäisen kuvan kohdalla.

Ehkä kone arvottaa kuvia, jotka huomataan helposti, ehkä ne pistävät silmään, nousevat ylös massasta. Mutta tuskinpa ne ovat pitään pohdittavia, hitaasti aukeavia kuvia.

Saas nähdä kuinka pitkäkäsi aikaa tämä jää vaivaamaan.

---

Kuvan leskenlehti on Oulusta Äimärautiolta. Siirtolapuutarhan ympäristöstä niitä löytää ehkä nopeimmin. Kävin tarkistamassa yhden Toppilan vanhan paikan, mutta sieltä se oli hävinnyt. Leskenlehti leviää Oulussa lähinnä maansiirtojen mukana; kummallista kyllä ei ehkä niinkään siemenistä...

Friday, May 15, 2009

Kasvi ja tausta erikseen - kuvituskuvia




Olemme Leenan kanssa ryntyneet kokeilemaan taustan ja kasvin kuvaamista erikseen. Niinpä olen kuvaillut eri tavoin sumennettuja maisemia ja pelkän kasvin valkoista taustaa vasten, "studiossa". Valkoinen tausta helpottaa kasvin erottamista taustastaan, ainakin ellei se satu itse olemaan valkoinen. HDR auttaa tässäkin.

Toisaalta samalla meille jää syvätty kasvi, jota voi käyttää moniin eri kuvitustarkoituksiin. Kasvi voidaan kuvata joko "botanistisesti" - keskeisten piirteiden mukaan - tai esteettisesti, sen erikoisen kauniita muotoja seuraillen.

Kuvat ovat täysin kokeilujen asteella. Yllä on niitty ja sen kasvi, kevättaskuruoho. Heti lumien sulamisen jälkeen kevättaskuruoho aloittaa kukintansa vielä muuten täysin kuivalla niityllä. Mutta silmiinpistävähän se ei ole ellei sitä kuvaa läheltä.



Vanamon varren takana on vain sumeaa metsänpohjaa. Alakuvassa palanen vanamon vartta, lehtipari. Sekin on kamerai täyskokoinen kuva, josta voin tarjoilla niin hdr:n kuin superresoluutionkin. Nämä vanamonlehdet saisi tulostettua siis vaikka messulakanaksi!

Vanamon talvehtineet lehdet eivät muuten ole aivan kesävihreät. Vihreääkin niistä löytää, mutta pääasiassa ne ovat punertavia - himmeän oransseja. Vanamon varsi taas on tummanpunainen ja heikosti karvainen.

Liki kaikki tuntevat vanamon. Kukkivana. Kuinka moni tunnistanee sen lehden? Kuinka moni taas pystyisi piirtämään sen, muistaisi lehdenreunan yksittäisen pykälän?


Tuesday, May 12, 2009

Kevätvaloa: Alnus - Angelica - Pinus



Kokeilin kuvata kovassa keskipäivän kevätvalossa. Ehkä nuo kiilloista syntyvien heijastumien käytössä pitäisi olla varovainen; nyt yritin kuitenkin olla ylitsevuotavainen. Yläkuva harmaaleppäpusikon taustala on Kalimenojan pieni niva. Pallurat ovat kosken kuohuja. Kuvatessa odotin, että ylimmät harmaalepän kävyt sattuisivat auringon valoon ja erottuisivat rungosta.





Yritin suurella aukolla saada karhunputken ensilehden teräväksi ja maanruskeanharmaat lehdet epäteräviksi. Tähän tasoon linssini riitti, etäisyyttä lehdistä maahan oli vain muutama sentti. Siivosin maan myös kaikista kuivista heinistä, sillä epäterävinä niistä tulee kuvaa halkovia kirkkaita valtaväyliä; totaalisesti pilaavat kuvan. Lopuksi tietokoneella saturoin, vinjetoin.


Tavallisessa ympäristössä täytyy pysyä tavallisissa aiheissa. Ehkä hdr-tekniikka tuo kuviin kuitenkin vähän loistoa, ainakin kohinattomuutta ja kokoa. Alla männyn käpy.


Friday, May 8, 2009

Uusi linssi...oksia pihalla...



On taas levättävä, lääkärin määräyksestä. Mutta päivällä pihalle ajoi auto, joka toi viikko sitten Saksasta tilaamani objektiivin. Kyseessä on vanha, kulttimaineessa oleva Minolta linssi, 70-210 mm, f4, lempinimeltään Beercan. Raskas se on, rautaa. Ja pehmeästi liikkuva, linssit lasia, ei mikään muovi.

Olihan sitä pihalla kokeiltava niihin vähiin kevään merkkeihin mitä täältä löytää. Tai ylivuotinenhan tuo pihlajan marjakoura on. On siinä yksi silmu, vielä silkkinen. Kuvan laitoin esiin, koska linssin himmennystä (bokeh) sanotaan pehmeäksi. Ja mielyttävähän se näyttää olevan! Hauska vanha linssi! Hyvä kasvikuvaukseen, koska juuri taustojen himmennys on se, jolla kasvikuvaan luodaan syvyys ja samalla olennainen osa komposititiota.




Samaa pehmeää hämyä on killtotuhkapensaan silmukuvassa. Silmukuva on lisäksi hdr-kokeilu. Alla on ensimmäinen vihreä mitä meidän koivuista saa irti. Mutta kevät on juuri puhkeamaisilaan, kiitos sateiden.


Sunday, May 3, 2009

Kevättulvaa väreissä



Vaikka käytän monivalotustekniikkaa (HighDynamicRange)pääasiassa realistisesti pyrkien tavanomaisempaan kuvaan, välillä en osaa olla innostumatta nimen omaan Photomatix-ohjelmalla tehtyjen säätöjen herkullisuudesta. Osaan nauttia tästä tavallisesti harmaanruskeaksi käsitetyn maiseman värikylläisyydestä. Ne värit ovat siellä!





Oli vapunpäivän jälkeinen lauantai. Ilma lämpeni äkkiä, mittari näytti välillä yli 20 astetta varjossa. Lähdin läheiselle tulvapurolle kuvailemaan. Oli tyyntä. Mäntyjen latvat napsuivat kun kuivuvat kävyt aukoivat suomujaan. Jalkojen alla oli jäinen maa, jäiset mättäät, ja tulvivan vedenkin alla jää.

Edellisen kerran kuvailin täällä marraskuussa. Tosi hämärässä. Marraskuun kuviakin löytyy blogista, tunnisteella Nurmesoja.

Nurmesojan pieni tulvametsä tuottaa paljon lahopuuta, ja lahopuille kääpiä. Pökkelössä kasvaa taulakääpää.