Takussa on ollut vähän purtavaa eläimille mutta paljon ihmisille. Se on karuuntuneiden ja kuivien paikkojen heinä, joka väisti viikatettakin ellei se ollut huipputerävä ja isku tullut aivan korren tyvelle.
Jäkki on minulle aika uusi tuttavuus. Jostakin syystä Oulun kasvit -kirjan kartoituksissa en muistaakseni koskaan merkinnyt sitä korttiin. Tänä syksynä se on sattunut silmiin siellä sun täällä, niukkana mutta kuitenkin. Jotenkin sain silmiini sen harjasmaisen habituksen ja syksyä kohti vaalenevan värin. Se ei paljon pyytele eloaan anteeksi, karvat pystyssä käy eteenpäin. Nyt sen huomaa silmänurkastakin. Ja vähitellen oppii kuvaamaankin.
Jäkki muuttuu pitkin syksyä valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi. Näistä korsista ovat tippuneet kaikki tähkylän merkitkin. Sillä on hauska toispuolinen tähkä, siirottavia ovat tähkylätkin.
Jäkki on harvinaistuva heinä. Kuivia niittyjä on enää vähän. Laihanpuoleiset ohutturpeiset luonnonniityt ovat metsittymässä. Jäkkiä on jäljellä joillakin vanhoilla laidunniityillä ja polkujen reunoilla. - Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa -kirjassa kerrotaan, että 1950 luvulla se on ollut heinistämme 12. yleisin kun se nyt tulee sijalle 24. Aika harva tuntee Suomesta 24 heinälajia, mutta ainakin vanhemmat muistavat vielä jäkin.
--
Toinen samoilla kuvausreissuilla hämmästyttänyt heinä oli se Suomen - yleisin. Eli metsälauha. Yleisistäkin kasveista näköjään luo itselleen yksipuolisen käsityksen. Rupesin nimittäin nyt ihmettelemään erään pikku saaren komeita, isoja, vihreitä lauhatuppaita. En ole tottunut ajattelemaan että metsänpohja on lauhaa valtoimenaan, lauhasta vihreänä. Sehän on se tuoreiden ja kuivahkojen metsien yksinään pistelevä heinä tai suurina joukkoina hakkuuaukot violetiksi värjäävä heinä. Näkymä mitä nyt ihmettelen, on tällainen:
Hirveästi ohutta syvänvihreää lehteä ja muutama vaalea varren ranka siellä täällä! Kyllähän sitä aina on sanottu mätästäväksi mutta lehden pitäisi olla hyvin ohut, miltei pyöreä ja huomaamaton. Koko lehden yläpuolikin on vain pieni ura lehdessä. En kai sitten ole ollut tällaisilla paikoilla vai enkö ole vain ajatellut koko asiaa. Onko tämä paikasta kiinni - vai kesästä ja sen kosteudesta?
Metsälauhaa on koko maassa, meren saarilta tuntureille. Kirjoissa kyllä kerrotaan ulkosaarten lauhanummista. Mutta tämä saari nyt on viidentoista aironvedon päässä mantereesta. Maannousemarantaa kumminkin. Ehkä saarissa on tosiaan näin komeita vihreitä metsälauhaniittyjä? Nämä ovat pehmeämpiä kävelläkin. Vaikka tämä kuva on pieneltä koivuvaltaisen rantametsän hakkuulta, metsälauhamättäitä näkyy nyt muuallakin. Vastako nyt tämänkin opin? Mutta vieläkin mielikuvat panevat vastaan: mantereen hakkuuaukot kulottuvat kyllä vaaleiksi... Taidan lähteä ajelulle lähiaukoille.
Alla vielä pyöreät metsälauhamättäät ja kuva jäkkipolusta:
No comments:
Post a Comment