Siperiansinivalvatti Oulun seudulla

Näin tämän siperiansinivalvatin (Lactuca sibirica) Kempeleen ja Limingan rajalla, Peräojan vanhan nelostien rummun luona. Se oli tälle vuodelle ensimmäinen, ja saattoi olla viimeinen, sillä ei se täällä Oulussa mitenkään yleinen ole.

Eräs tuttava lähetti samoihin aikoihin sähköpostiviestin, että sitä on ilmaantunut mökkipihalle Madekoskella, ja hän kyseli sen levinneisyydestä. - Mitäs tällainen taigalaji tekee pihoilla, onko se tulossa ihmisympäristöihin? oli hänen kysymyksensä. Selvittelin asiaa kasvimuseon tietokannoista.

Kyseessä on itäinen, siperialainen, laji, joka on ehkä levittäytymässä länteen. Retkeilykasviossa se kuvataan rantapaikkojen lajina: järvenrantapensaikoissa, puronvarsissa, rantaniityillä, sorarannoilla.

Oulusta siperiansinivalvatti on tunnettu pitkään Hietasaaresta, 1930-luvulta saakka. Siellä se on kasvanut tien pientareella entisen puutarhan tuntumassa, mutta lähellä Mustasalmea. Myös Holstinsalmen rehevistä rantapensaikoista se Oulun kasvit -kirjaan havaittiin.

Oulun kasvit -kirjan selvityksissä sitä löytyi Oulujoen tuntumasta: Madekoskelta, Pikkaralasta, Juurusojalta, Kastellista. Ei koskaan ihan rantapensaikoista, mutta Oulujoen läheisistä ojista, jopa pellonojista. Muhokselta on tietoja Muhosjoen varresta 1950-luvulta, mutta nykytietoja ei ole. Utajärveltä ei tietoa, ei Vaalasta. Eikä Oulujoen pohjoispuolelta - yhtään esiintymää joen pohjoispuolelta ei ole Oulun kasvit -kirjan kartassa! Eikö se pysty ylittämään jokea?! Miksi?

Haukiputaalta ei ole tietoja, ei Iistä. Kuivaniemellä se on joskus nähty. Peräpohjanmaalla sitä on jo runsaasti, erityisesti Kemijoen vaikutuspiirissä.

Se on tainnutkin tulla Oulun seudulle etelästä? Muhosmuodostuman hienojakoisilla rehevillä mailla sitä on ollut erityisesti Ängeslevänjoen varrella Limingassa ja Tyrnävällä. Myös Temmesjoelta on tietoja. Ja jokivarresta se lienee levinnyt alueen moniin valtaojiin, ehkä myös pellonojiin.

Suuressa kasvikirjassa (1960-luvulla) todettiin, että siperiansinivalvatin länsiraja kulkee Tampereelta Liminkaan. Se on levittäytymässä länteen, todettiin myös. Vilkaisin myös Raahen tietoja. Ensimmäinen tieto Raahesta on vuodelta 1966, sitten Jari Särkältä on runsaasti tietoja, melkein puolen sataa kun Oulusta kaikilta ajoilta havaintoja on 25. Siperiansinivalvatti näyttää siis kovasti yleistyneen Raahessa viime vuosikymmeninä. Ja samalla se on löytynyt myös kaatopaikoilta vaikka edelleen kai enimmäkseen ojanvarsista tai niiden tuntumasta.

Ehkäpä siperiansinivalvatti edelleenkin leviää pitkin jokien ja ojien pientareita. Niiltä sen siemenet lentävät myös lähiympäristöön, ja kasvavat kosteilla pientareilla tai muissa paikoissa missä tapaavat suhteellisen avointa ja kosteaa maata. Sadekesä on voinut olla sen mieleen. Itse asiassa monet muutkin rantakasvit ovat siirtyneet avoimille joutomaille. Merenrannoilta esimerkkejä on vaikka kuinka alkaen vaikka pietaryrtistä ja hiirenvirnasta ja päätyen meriratamoon, kujasorsimoon ja rantavehnään.

"Jos se leviääkin juurella?" kysyi puutarhalta Ritva Hiltunen, kun keskustelin hänen kanssaan. Se selittäisi ainakin sen ettei se näytä ylittävän Oulujokea. Mistäpä saisi siemeniä? Kokeilisi, punnitsisi...

Steriilinä, ilman kukkia, pelkistä lehdistä, siperiansinivalvatti on muuten tosi hankala huomata vaikkapa maitohorsmien joukosta.