On taas levättävä, lääkärin määräyksestä. Mutta päivällä pihalle ajoi auto, joka toi viikko sitten Saksasta tilaamani objektiivin. Kyseessä on vanha, kulttimaineessa oleva Minolta linssi, 70-210 mm, f4, lempinimeltään Beercan. Raskas se on, rautaa. Ja pehmeästi liikkuva, linssit lasia, ei mikään muovi.
Olihan sitä pihalla kokeiltava niihin vähiin kevään merkkeihin mitä täältä löytää. Tai ylivuotinenhan tuo pihlajan marjakoura on. On siinä yksi silmu, vielä silkkinen. Kuvan laitoin esiin, koska linssin himmennystä (bokeh) sanotaan pehmeäksi. Ja mielyttävähän se näyttää olevan! Hauska vanha linssi! Hyvä kasvikuvaukseen, koska juuri taustojen himmennys on se, jolla kasvikuvaan luodaan syvyys ja samalla olennainen osa komposititiota.
Samaa pehmeää hämyä on killtotuhkapensaan silmukuvassa. Silmukuva on lisäksi hdr-kokeilu. Alla on ensimmäinen vihreä mitä meidän koivuista saa irti. Mutta kevät on juuri puhkeamaisilaan, kiitos sateiden.
No comments:
Post a Comment