Kissakoski, lietetatar, vesirutto

Monikohan oululainen tietää missä on Kissakoski ja missä Avojalkasenpolku ja missä ne kohtaavat? Avojalkasenpolun oikeastaan tietävät kaikki - sehän on se Raatin ja Kuuskan läpi kulkeva Oulun suosituin pyörätie... Mutta itse näin kartasta tämän nimen ensi kerran, kun olin selvittelemässä Raatin ja Kuusisaaren välisen uoman lietetatarten tilaa. Ja tässähän ne kaikki kuvassa, lietetatar pinnan alla:



Raatti ja Kuusisaari olivat ainakin 50-luvulla vielä selvästi eri saaria ja - niiden välissä kohisi "Kissakoski". Ja Kissakoskesta kolme oululaista herraa (Berger, Illikainen, Jokela) keräsivät v. 1955 lietetattaresta näytteet, jotka nyt ovat Oulun yliopiston Kasvimuseossa.

Nyt on lehdissäkin esitelty hanke tuon saarten välisen salmen uudelleen aukaisemisesta. Mutta Kissakoskesta ei kai ole puhuttu mitään? Vanha nimi kunniaan!

Lietetattaren ansiosta Oulujoen suistolla on laaja Natura-alue. Ja ainakin periaatteessa aina kun rantoja rakennetaan, pitäisi ottaa huomioon tuo pikkuinen vesiraja eläjä, useimmiten aika surkean näköinen hartiat lysyssä heilahteleva otus. Siksi siis olen viettänyt aikaani - Kissakoskella. Tältä se lietetatar näyttää, poikkeuksellisesti muun kasvillisuuden (järvikorte, vesisara) seassa:



Saa niitä tihrustaa tunnistaaksensa, muitakin samannäköisiä kun on. Mutta tällä on oikealla tavalla tasasoukat lehdet, kulmikkaasti kääntyilevä varsi ja kukintokin - oikein selvä. Ja oikealla syvyydellä.

Vesi on ollut korkealle lähes koko elokuun. Lietetattaret ovat tainneet olla koko kuun reilusti veden alla. Se kasvaa kasvillisuuden aukkopaikoissa tai saraikkojen ulkopuolella miltei kasvittomissa paikoissa, keskiveden korkeuden kahta puolta. Esiintymät Oulussa ovat yleensä aika pieniä. Entisestä Kissakoskesta laskin niitä 15 paikasta, lukumääräksi arvioin 100-200.

Palataanpa yläkuvaan. Sieltä etualalta löytyy vielä harvinaisempi kasvi, oululaisittain. Vettä peittää miltei kauttaaltaan vesirutto (Elodea canadensis). Tämä pohjoisamerikkalainen tulokas löydettiin Oulusta ensi kertaa 1998, ja sitä kasvaa toistaiseksi vain muutamissa suiston seisovavetisissä paikoissa. Se on nimensä mukainen, rutto, kun se sille päälle sattuu. Silloin se paisuu niin ettei soutaan pysty, sanotaan. Vuonna 1999 vesirutto huomattiin salmesta, mutta silloin sitä oli niukasti. Tässä vesiruton täyttämää Kissakoskea vähän lähempää:



Vanhassa Kissakoskessa lietetattaren tulevaisuus ei näytä valoisalta. Toisaalta maan nouseminen ja umpeenkasvu vie tilaa, toisaalta puristaa vesirutto. Siispä - eiköhän aukaista Kissakoski uudelleen, varoen. Vesiruttokin poistuu pelkästään virtausta hiukan lisäämällä. Tällaista se on - arvottamista - kasvienkin katselu.

Ja sattumalta, jostain syystä, Tauno Ulvinen tuli tänään huoneeseeni kädessään - vesiruttoa. Hän oli juuri löytänyt sen Pudasjärven Jongunjärveltä. Se on tällä hetkellä Oulun Pohjanmaalla toinen paikka, missä vesiruttoa kasvaa. Olisikohan leviämässä?