Olisimme tutkineet myös muutaman vanhan seisakkeen, mutta ne on kaikki purettu! Pysähdyimme kuitenkin Sosossa ja tutkimme ympäristöä. Kävimme radan lähellä olevan Merikosken puutarhan pihalla. Ihailimme komeaa kukkivaa revonpapukasvustoa, kun huomasin sen edessä jotain oudompaa. Suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus), rikkana! Taisi olla reissun harvinaisin kasvi, meille kun Pikkaralan seisakkeen perämerenmaruna oli Oulun kasvit -selvityksistä tuttu.
Aikaa ei ollut kuvauskulmien etsintään, siispä tämä jäi ainoaksi dokumentiksi. Oikein hyvin kuvassa ei näy kuinka kapea ja ryppyinen lehti on verrattuna hevonhierakkaan. Itse olen nähnyt kasvia vain Hollolassa, Tauno muisteli nähneensä viimeksi Perämeren saarilla. Sen levinneisyysalue on pääasiassa rannikolla, erityisesti kaakossa ja Merenkurkussa, mutta sisämaassakin sitä harvakseltaan on. HATIKAN kasviatlaksesta voi netissä selailla levinneisyyskarttoja. Oulusta sitä ei ole tavattu, mutta Haukiputaalta ja Iistä kylläkin. Ja yksi tähän verrattava puutarhatieto on Kiimingistä.
Toinen erikoisempi havainto oli siperianorapihlaja (Crataegus sanguinea) puutarhasta karanneena muhoslaisen ojan rinteessä. Paikalle ei suoraan taloja näkynyt, luultavasti lintujen paikalle tuoma siis. Siperianorapihlaja on vanha koristekasvi, mutta karkulaishavaintoja on vähän. Oulusta olen kerännyt yhden näytteen, mutta muita havaintoja Pohjois-Suomesta ei taida olla. Sen oksa on tumman viininpunainen ja piikki eli ora lyhyt ja lehti parihalkoinen. Näillä tiedoin se eroaa selvästi yleisestä aitaorapihlajasta, joka karkailee luontoon joskus sekin.
No comments:
Post a Comment