Lättähatulla mentiin... Ja totesin, että keholla on muisti. Tärinät, kolinat, hajut - kaikki oli tuttua, kuin eilen olisi viimeksi matkannut Mattilaan. Se oli minun lapsuuteni mökkireissuja.
Väkeä oli paljon, kaksi vaunullista, ja konnarina Hannu Karvonen. Vaunuun tullessaan hän huusi "Ja sitten katsotaan liput!" huomatakseen, että ne olivat hänen taskussaan. Olivat tehneet pienet sievät luonnonkukkaliput välille Oulu-Muhos-Oulu. Siitä sitten jakamaan.
Vettäkin tuli - "Eipähän ollut kuiva reissu!", lohkoi joku. Väkeä oli kolmeen ryhmään vähän liikaa, mutta Pikkaralassa vaunusta lähti sateeseen vain osa. Sainpahan minäkin kuunnella Taunon tiivistyksiä.
Retken kohokohta taisi kuitenkin olla kohmeinen poppelikiitäjä, joka tavattiin kasvin varrelta sadetta pitämässä. Sitä kuvaamaan jonotettiin.
En pystynyt itse juurikaan kuvaamaan, muutaman kuvan junassa otin. Alla olevat on edelliseltä päivältä, meren rannalta. Alla rantalehdon kimaltelevaa tunnelmaa, puna-ailakkimetsää. Täällä se (Silene dioica) on alkuperäisellä kasvupaikallaan. Sen alla sitten ruohokanukka (Cornus suecica)
Ruohokanukka aloitteli aukkopaikoissa kukintaansa. Aika merkillinen kukka. Valkoiset lehdet ovat muuntuneita kasvulehtiä, varsinainen kukka on musta. Valkoisin hetein. Niin paljon en ole vielä tähän kasviin perehtynyt , että osaisin sanoa heteettömästä, onko se jo kukkinut vai vasta nupulla. Sen lehti on lisäksi "silposuoninen", kuin yksisirkkaisella. Tämä on poikkeus siitä säännöstä, että yksisirkkaiset tunnistaa lehden suonituksesta. (Kuvan objektiivina normaali Sony 16-105 mm plus 1,5 kertaa suurentava makrolinssi. Kasvi valossa varjoa vasten. Aamuvalo.)
No comments:
Post a Comment