...mutta samasta kasvista on kyse, siis Ajoksesta löytyneestä Trifolium lupinasterista. Meille luonnonkasvi-ihmisille se on uusi, mutta viljelykasvien uusimmasta nimistöstä se löytyy, siis nimellä kaita-apila. Tämä viittaa kapeisiin lehtiin. Muuten ruotsiksi se on lupinklöver.
Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassakin sitä kasvaa. Ja Mirja Siuruaiselta sain viljelystä tarkat tiedot. Yläkuvan apilan - eikö ole paljon vaatimattomampi kuin Ajoksen kasvit! - siemenet on kerätty 1995 Novosibirskin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa se kasvoi rehukasvien osastossa. Kasvin alkuperä on Altain vuoristo. Mirja Siuruainen ja Kari Laine toivat sitten siemenet Ouluun. Mirja sanoo viestissään miettineensä itsekin sitä puutarhakasvien 'aniliiniin penkkiin'.
---
Ajoksen kasvin tie maailmalle on muutoinkin alkanut. Helsingin yliopiston kasvimuseosta Arto Kurtto kyseli Trifolium lupinasterin koordinaatteja; hän oli kuvausmatkalla yhdessä Jorma Peiposen kanssa. Luontokuvaaja -lehdessä oli jokina aika siten juttua heidän suuresta yhteisestä projektistaan, Suomen kasvien kuvaamisesta.
---
Mutta tämä yliopiston puutarhakasvin kuvaaminen on ollut itselleni suorastaan traumattista. Ensimmäinen kuvausreissu viime tiistaina keskeytyi hukkumisonnettomuuteen, jonka todistajaksi jouduin. Työpaikalla on sitten ollut monenlaista briefinkiä, meniköhän sana oikein; asia ei kuitenkaan ole ihan läpihuutojuttu itselleni eikä työpaikallamme monelle muullekaan. Eilen jo yritin kuitenkin kuvata kasvin uudelleen; kovassa auringossa ei tullut kuin siluetti. Tänään sain sitten tämän kuvan aikaiseksi. Ja tämän blogipostauksen.
No comments:
Post a Comment