Keltaniittyperhonen ja pohjantuoksusimake

Tänään oli kaatopaikkareissun jälkeen retkikohteena tuoksuva lähiniitty, Kalimenkylän entiset pellot.

Yksi runsas laji on jo kukkinut, kevättaskuruoho. Sitä on niityillä (kymmeniä?)tuhansia. Nyt niitty on keltaisenaan voikukkia ja kevät- ja niittyleinikkejä. Märillä mailla näkyy suo-orvokkia, kuivilla ojanpenkereillä aho-orvokkia. Mutta heinistä kukkii ensimmäisenä tuoksusimakkeen pohjoinen sisar, pohjansimake (Anthoxanthum alpinum). Myös pohjantuoksusimake tuoksuu heinänteosta tutulle "niitetylle heinälle". (Retkeilykasvion Lutukassa julkaistuissa korjauksissa ja lisissä pohjantuoksusimake on muutettu tuoksusimakkeen alalajista itsenäiseksi lajiksi.)

Pohjan- ja eteläntuoksusimakkeen (Anthoxanthum odoratum) erot ovat kovin pieniä: pohjantuoksusimakkeella on pitempi vihne ja tähkyläperät ja kaleet ovat kaljuja. Anteeksi termit mutta näitä eroja ei oikein muuten voi ilmaista! Kaljut tähkyläperät ja vihneet erottuvat kyllä lähikuvasta. Eteläntuoksusimaketta ei Oulusta ole löytynyt, eikä täältä Kalimenkylästäkään.

Niittyjen ensimmäisenä kesäperhosena lenteli tänään jo useita keltaniittyperhosia (Coenonympha pamphilus). Se on näillä laajoilla niityillä oikein runsas, ja nyt myös hyvin aikainen. Sanotaan, että sen talvehtineen toukan ruokaa ovat heinät, ehkäpä siis nämä simakkeetkin. Aiemmin niityllä on näkynyt nokkosperhosia, ja muutamia harvoja lanttu- ja auroraperhosia. Poluilla ja pientareilla on lennellyt suruvaippoja, tietysti.

Kuvat on otettu 9.6.2007, iltapäivällä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta jonkun verran tuulinen. Hyttysiä paljon mutta nyt en pannut myrkkyjä - jo karaistutaan.