Nyt on kasvikuvaajan niittyleinikkisesonki. Jokapaikankukinta on parhaimmillaan, tien varret ovat keltaisenaan. Valkoisia koiranputkia on joukossa, ja jos mennään vähän Haukiputaan pohjoisosiin, on pientareilla näyttävästi myös metsäkurjenpolven sineä.
Metsänreunoissa ja tuoreissa metsissä kukkii nyt myös oravanmarja. Sekä oravanmarja että leinikit ovat hankalia kuvattavia, mutta joka vuosi on näitäkin yritettävä uudestaan. Kasvikuvaus on haastavaa, koska kuvaamisessa on lajikohtaisia ongelmia.
Esimerkiksi oravanmarja kuvaamisessa on vaikeaa se, että hyvin pieniä yksityiskohtia sisältävät pikku kukat ovat kauttaaltaan valkoisia. Sävyeroja ei juuri ole. Kukinto näkyy kuvissa hyvin, mutta kun katsoo tarkemmin, se on yksityiskohdatonta puuroa. Mutta leinikkeihin...
Jossain kasvikirjassa sanottiin, että leinikkien kukissa on peilipintaisia soluja. Ainakin kuvaajasta siltä tuntuu! Keltaiset pikku kukat suorastaan säteilevät auringon valoa ja yleensä puhkipalavat kuvissa. Silloin ne ovat valkoisia, yksityiskohdattomia. Hieno keltainen näkymä muuttuu sekavaksi kiilteleväksi puuroksi.
Ylivalottumiseen auttaa tietenkin pistemäinen valotuksen mittaus. Hyvä ominaisuus kasvikuvaajan kameralle, muutenkin. Mutta kun kukan saa valotettua oikein, on tausta hyvin tumma tai musta, jopa alivalottunut. RAW-tiedostoilla ja niiden muokkauksella pääsee eteenpäin. Lightroom-ohjelmalla esimerkiksi saa taustaa kyllä esiin ilman että kukan valotus muuttuu. Mutta tilannetta helpottaa kun kuvaa varjossa tai puoliaurinkoisessa, esimerkiksi kukka varjossa ja tausta auringossa. Tai päinvastoin, jolloin kukka irtoaa samalla taustastaan (tummasta).
Ylhäällä oleva niittyleinikkiniitty on kuvattu varjossa olevaa taustaa vasten. Mutta mielestäni muuten yksitoikkoisen taustan pelastaa läpinäkyvä sininen taivas. Toinen hyvä tausta keltaiselle kukalle onkin sen vastaväri, sininen. Mutta silloin on useimmiten mentävä makuulleen. Perspektiivi niityn maailmaan muuttuu ja aika kuluu kun odottelee että paikalle lentäisi vielä perhonenkin. - Samassa leinikkisessiossa kuvasin muuten osuuteni myös Valokuvatorstain Jäätelökesä-aiheeseen... Se on Kuvaannollista-blogissani.
Leinikkien kuvauksessa on myös muita ongelmia... kun kukan on saanut hollille, missä ovat lehdet!? Niittyleinikin lehdet ovat pääosin ruusukkeena tyvellä. Kuvaan on vaikea saada niin paljon syväterävyyttä, että niin lehdet kuin kukatkin säilyisivät riittävän terävinä. Lisäksi alalehtiä on hankala saada esiin muun kasvillisuuden joukosta. Taas on etsittävä sopivaa kasvia, sopivassa valossa, sopivalla taustalla, sopivassa ympäristössä. Alimmaiseen potretti-kuvaan löytyi nuori yksilö, jossa kukinnot ja lehdet ovat vielä aika lähekkäin. Taustana on tummahko varjossa oleva pajupusikko. Mutta jos haluaakin lehden pääosaan, onkin parasta kuvata alhaalta ylöspäin, jolloin kukatkin saa vielä mukaan. Vai mitä tykkäätte?
No comments:
Post a Comment