Ahonoidanlukko on harvinainen ja harvojen tuntema kasvi. Se on maata vasten painautuva itiökasvi. Noidanlukkojen nykyiset kasvupaikat ovat enmmäkseen ihmisympäristöissä, ja ne vähenevät koko ajan. Ahonoidanlukko on matalakasvuisten niittyjen, pientareiden, pihanreunojen kasvi. Se on hyötynyt laidunnuksesta, niitosta, kaikesta toiminnasta mikä on pitänyt kasvillisuuden pikemmin avoimena kuin sulkeutuvana. Hylätyissä pihapiireissä ja niityillä se sinnittelee vielä ihmisten lähdettyä.
Sinnittelijä on kuvankin kasvi. Se on kuvattu Seelannissa, vanhalta heinäpellolta, hajonneen ladon edustalta. Oulun kasvit -kirjaa kirjoitettaessa sitä nähtiin paikalla vielä toista sataa. Kun nyt kävin tutkimassa paikkaa, löysin alta kymmenen. Mutta en perannut paikkaa kovinkaan huolellisesti.
Alue on juuri kaavoitettuna. Suunnittelijat tietävät tästä uhanalaisesiintymästä. Se haluttaisiin siirtää. Kasvitieteellisessä puutarhassa noidanlukkoa on istutettu, mutta huonoin tuloksin. Omia aikojaan se kyllä levisi puutarhan kukkuloille, mutta ei osoitetulle paikalle. Kasvilla on vahva maanalainen elämänsä, yhteiselämä sienirihmojen kanssa. Ne lienevät sille välttämättömiä. Siirtäminen sienirihmojen kera - sitä ei taida hallita kukaan.
Toisaalta suojelu paikallakin on vaikeaa. Niitylle pitäisi keksiä sellaista käyttöä, joka pitäisi noidanlukot elossa. Liikkuminen ei saisi olla liian raskasta, ja kasvillisuuden olisi pysyttävä matalana. Moottoritien piennar vaikuttaisi sopivalta paikalta, jos sen sinne saisi ja jos sitä osattaisiin hoitaa. Korvaavien ympäristöjen kehittely lienee ihan lapsenkengissä.
Kuvan ahonoidanlukon (Botrychium multifidum) lehti on ylitalvinen. Se kasvattaa kyllä uuden lehden, mutta vanha yhteyttää vielä kesän aluksi. Se on vielä tällä hetkellä helpohkosti löydettävissä, joten pitäkääpä toukokuussa pientareilla silmänne auki. Sitä kasvaa melko keskustassakin eräässä tienleikkauksessa, vaikka kasvupaikkoja koko Oulussa on kai kymmenkunta. "Kukkivan" eli itiölavallisen kasvin löytää vasta heinäkuussa.
--
PS Minulta hajosi tietokone. Ensin se kaatuili, sitten ei käynnistynyt, tai käynnistyi vain vikasietotilaan. Tapahtumienvalvonnasta en löytänyt kunnon selityksiä, jokin laite ei toimi...; lopulta päädyin (emolevyn integroituun) verkkokorttiin. Kun ajattelin kokeilla uutta verkkokorttia, avasin koneen, ja löysin paikaltaan irronneen emolevyn virtapiirin jäähdyttimen, siilin. Mekaaninen vika siis! Huomenna kone lähtenee huoltoon... jos joku huolii. (Puolentoista)tuhannen taalan kysymys...
Kaivoin vanhan prutkun esiin, sillä teen jotain mutta CS3, Lightroom, karttaohjelmat, GPS ym ei ole nyt käytössäni, selaimen salasanat ja tunnukset olen tallentanut kuvana muistitikulleni, onneksi.
--
Lopuksi vastavalo-makrokuva eilispäivältä, taas on aiheena variksenmarja (Empetrum nigrum). Tämä on kasvutavaltaan rehevää, korkeaa, harvalehtistä tyyppiä. Hienon punainen varsi!
No comments:
Post a Comment