Hankin lähilinssin (Raynox DCR-250 2.5x macro) objektiivin nokkaan. Kyseessä on kahden linssin systeemi, mutta enempää ei tekniikkaa heru! Pitää kokeilla ennen kuin edes perehtyy. Panin linssin kiinteäpolttoväliseen 80 mm makro-objeketiiviin (Sigma), ja menin kuvaamaan.
Siitä saakka kun siirryin järkkäriin, olen kaivannut digipokkareiden mutkatonta makroilua. Meikäläinen kun joutuu muutenkin välillä käyttämään luuppia. Yllätyin tuloksista mutta törmäsin heti "oikean" makroilun ongelmiin - olematon syvätarkkuus, tarkkuutta vaativa tarkennus... Parhaat kuvat tulivatkin kun kohde oli liki yhdessä tasossa, kertaakaan en oikeastaan vielä onnistunut minimaisemassa. Mikä olisi toive ja tavoite. Maisemallehan on aina hyväksi syvyys.
Makroilu menee helposti häränsilmä-kompositioon eli kohde kuvan keskipisteeseen. Näissä kuvissa on taiteiltu tämänkin kanssa. Jos kohde peittääkin melkein kuva-alan, tulee kompositioksi kohteen sisäinen rakenne... kuten toivoakseni mesiangervon korvakkeissa.
Korvakkeet ovat pienet lehdet lehtiruodin tyvessä. Jos mesiangervon isoa lehteä katsoo tarkkaan, huomaa että se on rakenteeltaan aika merkillinen. Isossa lehdessä on vuorotellen isoja lehdyköitä ja ihan pieniä lehdyköitä, melkein kuin tämä.
Kuvassa on haavan vappuiset silmut. Ei elettäkään vielä. Nämä silmut taitavat aueta Suomen lehtipuista viimeisinä. - Taustan saa tällä lähilinssillä tasaiseksi, mikä on pokkareilla usein vaikeaa. Tosin tasaisen taustan kanssa ei voi kertoa monessa tasossa tarinaa.
Tai on sitä syvyystarkkuutta jonkun verran. Kertokoon tästä asiasta voiveitsi ja rasva-aallot. Syväterävyyttä on sentään jonkin verran. Aukko pieni, f20, ja suljinaika melko pitkä, 1/20 sek, mutta käsivaralta onnistui. ISO luisui jo 800:aan mutta ei häiritse.
No comments:
Post a Comment